55-valmiuspaketista tulossa riesaa pienille lämpölaitoksille

Suuri osa Suomen kunnissa toimivista biolämpölaitoksista on edelleen kuntaomisteisia, vaikka viime vuosina on myös kauppoja tehty. Tyypillisesti ne ovat yhtiömuodoltaan osakeyhtiöitä tai liikelaitoksia, mutta pienimmissä kunnissa lämpölaitos voi olla osa kunnan teknistä toimea. Mukana on myös kokonaan tai osittain yksityisomistuksessa olevia lämpölaitoksia. Pienten lämpölaitosten toiminta on järjestetty hallinnollisesti eri tavoin, mutta yhteistä niille on pienet henkilöresurssit, joita kaikenlainen hallinnollinen paperityö kuormittaa tuskallisesti.

Pienille lämpölaitoksille lisää raportointitaakkaa

Biolämpölaitoksille 55-valmiuspaketti toisi lisävelvoitteita. Kasvihuonekaasuvähenemän minimivaatimus olisi aluksi 70 % ja vuoden 2025 jälkeen 80 %. Vähenemä olisi varmennettava. Erityisen hankala on vaatimuksen koskeminen myös olemassa olevia vähintään 5–20 MW laitoksia. Direktiivissä mainitaan ”yksinkertaistetun varmentamisjärjestelmän” kehittämisestä soveltamisalueen pienimmille, 5–10 MW laitoksille, mutta sen tarkemmasta sisällöstä ei ole tietoa. Epäilyksiä menettelyn ”yksinkertaisuudesta” jää. Biomassaa käyttävän pienen lämpölaitoksen kasvihuonekaasuvähenemän varmentamisvaatimusta on vaikea pitää tarpeellisena. Varavoimalassa käytettävän polttoöljyn osuus on normaalisti vain muutama prosentti vuotuisesta energiasta. Edes lämpöverkkoon mahdollisesti myytävän hukkalämmön osuus ei lisäisi kasvihuonekaasupäästöjä.

Pienten lämpölaitosten kannattavuus kunnalle tärkeää

Kuntaliiton tuoreimman lämpölaitoskyselyn mukaan 86 prosentissa kyselyyn vastanneista lämpöyhtiöistä kunnan omistusosuus oli vähintään 50 prosenttia. Kokonaan kuntaomisteisia oli 71 %. Suurin osa kyselyyn vastanneista pienistä lämpöyhtiöistä sijaitsee pienimmissä, alle 5000 asukkaan kunnissa, joissa kaukolämmön piirissä ovat etenkin kuntien omat rakennukset. Näissä kunnissa on siirrytty vuosien saatossa biolämpöön ensisijaisesti haluttaessa päästä eroon lämmitysöljystä, mutta lämmityskustannusten hallinnan lisäksi päätöksiä ovat vauhdittaneet myös aluetaloudelliset ja ympäristölliset syyt.

Energiayhtiö on osa kuntakonsernia

Pienten lämpölaitosten osuus kuntakonsernin budjetista ja etenkin tilikauden ali- tai ylijäämästä on vain murto-osa. Yhtiöiden talous kuitenkin näkyy suoraan kuntakonsernin tunnusluvuissa. Jos tytäryhtiön talous heikkenee, se voi kasvattaa myös konsernitaseeseen kertyvää alijäämää. Vaikka lämpöyhtiön tulos on kuntakonsernitasolla suhteellisesti pieni, sillä voi olla ratkaiseva merkitys, jos kunnan talous on muutenkin heikolla tolalla ja kunta vielä kärsii muuttotappiosta. Asukasta kohti lasketun alijäämän ylittäessä kriittiset arvot kunta ajautuu automaattisesti kriisikuntamenettelyyn. Kuntaomisteisten lämpölaitosten tulostaso on viime vuosina ollut yleensä nollan molemmin puolin, joskin leudot säät ovat viime vuosina vaikuttaneet kannattavuuteen. Lämpöyhtiön edellytetään toimivan vähintään kannattavasti, vaikkei tuloksesta maksettaisikaan omistajalle osinkoja. Hyvin hoidettu ja kannattava biolämpöyhtiö myös työllistää ja on kunnan vetovoimatekijä.

Lisää byrokratiaa – kuka hyötyy?

Vanhan vitsin mukaan suomalainen tanssiorkesteritrio koostuu miehestä, haitarista ja jakkarasta. Suomalaisen pienen biolämpölaitoksen ”orkesteri” ei ole mikään ”big band” vaan useimmiten ”one man- band”. Lämpölaitoksen – kunnan tai yksityisen omistaman – hallinto hoituu useimmiten oman toimen ohella, yhden tai muutaman ihmisen voimin. Hallinnollinen työ sisältää lähinnä välttämättömiä tilaus- toimitusketjun hankintoihin, ylläpitoon, asiakassopimuksiin ja laskutukseen kuuluvia tehtäviä, joista osa on yleensä ulkoistettu. Jopa systemaattisen kunnossapidon kaltaiseen välttämättömään kehitystyöhön on usein vaikea löytää aikaa ja tekijöitä. EU:n pitäisi 55-valmiuspaketin toimeenpanossa keskittyä Euroopan laajuisten päästövähennystavoitteiden
asettamiseen, niiden toteutumisen seurantaan ja toimeenpanon tukemiseen, mutta jättää keinojen valinta ja toteutus jäsenmaille. Nyt komission suunnalta on valitettavasti nähtävissä eräänlainen ”luottamus hyvä, valvonta paras” -asenne, josta kumpuava keskusjohtoinen ylisääntely ottaa huonosti huomioon jäsenmaiden erilaiset olosuhteiden ja vahvuudet. RED II:n kaikkien toimenpide-ehdotusten kustannustehokkuutta on myös syytä epäillä, vaikka se on ollut yksi päivityksen kriteereistä.

Käsittely alkaa keväällä

Giganttisen 55-valmiuspaketin käsittely alkaa näillä näkymin Ranskan puheenjohtajakaudella ensi keväänä, mutta vielä on edessä monen monta kokousta ennen kuin koko 55-valmiuspaketti on hyväksytty. Kokonaisuus sisältää nykyisellään keskenään päällekkäisiä, ristikkäisiä ja poliittisesti hankalia toimenpide- ehdotuksia, joista voi ennakoida syntyvän vielä kovia riitoja. Myös RED II:n päivityksen lämpölaitoksia koskeva osuus kaipaa parannuksia, joihin eri toimijoiden on nyt syytä vaikuttaa kanaviensa kautta. Järkevä seuranta ja valvonta lisäävät luottamusta uusiutuvan energian käyttöä kohtaan ja hyödyttävät näin kaikkia osapuolia, mutta turha EU:sta versova lisäbyrokratia lähinnä vaurastuttaa konsultteja. Konsultit puolestaan ”työllistävät” pienten laitosten pientä henkilökuntaa – joltain taholtahan varmentamiseen tarvittava lähtötieto on kerättävä. Konsultin laskunkin lopulta maksaa asiakas, kukas muukaan?

Kirjoittaja on Suomen Kuntaliiton energia-asiantuntija